Häpeä parisuhteen alkuvaiheissa

Rakastuminen hälventää häpeää. Toisen osoittama kiinnostus, ihailu ja halu viettää aikaa yhdessä siirtävät häpeän ja sen aiheuttamat epävarmuudet syrjään. Parhaimmillaan hyvä yhteys auttaa löytämään sekä itsestä että toisesta uusia, myönteisiä puolia, jotka edelleen ruokkivat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkauden huumaa.

Rakastuminen on tärkeä, mutta väliaikainen vaihe parisuhteessa. Jossain vaiheessa jompi kumpi alkaa kaivata enemmän omaa aikaa tai jokin toisessa alkaakin häiritsemään. Tässä kumppanit ovat yleensä eritahtisia, jolloin toinen voi kokea itsensä torjutuksi. Ajan myötä paljastuu, kuinka kumppanit eivät vastaakaan aina toistensa tarpeisiin kuten toinen toivoisi. On aika pettyä.

Jos toisella tai molemmilla puolisoilla on alttiutta häpeään ja itsearvostuksen horjumiseen, toisen kasvava kiinnostus parisuhteen ulkopuolisiin asioihin voi tuntua pelottavalta tai haavoittavalta hylkäämiseltä. Vaikeiden tunteiden, kuten pettymyksen, ilmaiseminen voi olla vaikeaa, jos niitä on tottunut piilottamaan ja häpeämään.

Häpeä estää kummankin tarpeiden täyttymisen

Häpeä on kivulias tunne ja siksi sitä ei ole helppo paljastaa – edes itselleen. Mutta tunnistamattomana ja sanoittamattomana se ohjaa toimintaa. Häpeä omista tarpeista voi estää kumppanilta pyytämisen ja vastaanottamisen. Tällöin ihminen tahattomasti estää omien tarpeidensa täyttymisen. Täyttymättömät tarpeet ajavat ihmistä ahtaalle, jossa joku voi masentua, joku katkeroitua, joku ryhtyä vaativaksi tai väkivaltaiseksi.

Häpeän ohjaama voi käyttää paljon aikaa ja huomiota, jotta hän vastaisi kumppaninsa tarpeisiin. Ihmisen perustarpeisiin ei kuulu kuitenkaan vain vastaanottaminen, vaan myös antaminen. Jos kumppanilta estyy mahdollisuus antaa sekä auttaa ja ilahduttaa toista, hänen on luultavasti vaikea saada toiselta ja itseltään arvostusta, joka on yksi keskeisistä parisuhdetarpeista.

Torjuttu häpeä johtaa häpeämättömyyteen

Jotkut päätyvät suojautumaan häpeältä käyttäytymällä häpeämättömästi. Täysin torjuttu häpeä näyttää ulospäin häpeämättömyydeltä. Häpeämättömien vaatimusten, häpeämättömän raivon ja häpeästä johtuvan lamaannuksen taustalla on väkevä pyrkimys säästyä omilta häpeän tunteilta. Tällainen käytös saa häpeän helposti siirtymään lähellä olevan kannettavaksi. Kohtuuttomien vaatimusten, raivonpuuskien tai mykkäkoulun kohde tulee vahvasti torjutuksi ja saattaa jäädä syyttämään itseään toisen syytösten saattelemana. Mutta vaikka kohde ymmärtäisi järjellään syytösten kohtuuttomuuden, häpeän ja arvottomuuden tunteita on vaikeampi ratkaista.

Häpeämätön toiminta haavoittaa parisuhdetta ja toista osapuolta syvästi sekä kasvattaa toimijan torjuttua häpeää. Häpeä ei vähene toisen päälle kaatamalla. Häpeämätön käyttäytyminen loppuu vasta, kun ihminen itse näkee käyttäytymisensä ongelmana, toivoo siihen muutosta, on valmis ottamaan vastuuta oman käyttäytymisensä säätelystä ja etsii siihen apua. Joskus parisuhteessa kummallakin voi olla haasteena omien tunteiden tunnistaminen ja niiden ilmaisun säätely.

Miten rakkaus voittaa häpeän?

Häpeän valta sulaa, kun yhteys syntyy, säilyy ja siihen voidaan turvallisesti palata. Pitkän parisuhteen salaisuus ei ole muuttumaton ja katkeamaton kumppaneiden välinen yhteys, vaan halu ja kyky palata aina takaisin yhteyteen. Yhteyteen hakeutumista helpottaa, jos tunnistaa samaan aikaan sekä tarvitsevuutensa että oman arvonsa. ”Minä kaipaan sinua.” Niin voi sanoa, kun arvostaa itseään ja toista. Niin voi myös kokeilla sanoa ja tunnustella, mitä sen sanominen itsessä ja toisessa herättää.

Häpeä menettää voimaansa, kun siitä puhuu. Kun kertoo kumppanilleen, miten tarvitsisi yhtä ja toista, mutta ei tiedä, saako niin tarvita. Tai kun kertoo kumppanilleen, että tuntuu jotenkin hankalalta, vaikka ei tiedä, saisiko tuntua. Kun toinen kuulee, mitä vetäytyvän, takertuvan tai ristiriitaisen viestinnän taustalla on, hän voi ymmärtää. Hänen harteiltaan voi tippua paljon avuttomuuden, turhautumisen tai syyllisyyden tunteita, mikä vapauttaa hänet asettumaan toisen asemaan.

Ennen kuin avaa sydäntään, kannattaa varmistaa, että toiselle on hyvä hetki kuunnella. Jos on epävarma siitä, haluaako tai ansaitseeko tulla kuulluksi, saattaa sanoa isojakin asioita keskellä kiirettä tai vaivihkaa, juuri kun toinen on tullut raskaan työpäivän jälkeen kotiin tai tarvitsisi jo yöunta. Turvallisessa hetkessä kummallakin on voimia ja aikaa olla hetki toisiaan varten. Joskus sellainen pitää ennalta sopia tai järjestää, jos sellaisia hetkiä ei arkeen muuten synny.

Jos kumppanisi kertoo sinulle jotain itsestään, se on lahja sinulle. Riittää, kun otat sen vastaan. Lahja kertoo luottamuksesta, jota voit edelleen vahvistaa vastaanottamalla sen. Hyväksyvä katse, myötätuntoiset sanat, käteen tarttuminen – keskity omalla tavallasi koko olemuksellasi kertomaan, että kumppanisi ja hänen asiansa on sinulle tärkeä. Vasta tämän jälkeen kannattaa miettiä, onko kyseessä asia, joka vaatii muitakin toimenpiteitä kuin kuuntelemisen. Jos et tiedä, kysy.

Häpeä yhteyden estäjänä ja mahdollistajana

Häpeä kutsuu toistamaan häpeää ylläpitävää käyttäytymistä, ja sen toistaminen voi kaikessa ennakoitavuudessaan tuntua turvalliseltakin. Turvallisessa parisuhteessa on kuitenkin mahdollista olla rohkea, ottaa riskejä ja joskus myös epäonnistua. Parisuhteen turvallisuus voi kannatella sisäistä turvattomuutta kokevaa kumppania kokeilemaan jotain uutta. Parhaimmillaan, kun siitä seuraa jotain hyvää, parisuhteen turvallisuus voi sisäistyä myös kumppaneiden sisäiseksi turvallisuudeksi.

Häpeä on tärkeä elämää suojaava tunne. Kun suhde häpeään on tasapainoinen, on mutkattomampaa olla suhteessa toisiin ihmisiin. Kun häpeä ei valtaa omaa mieltä ja kehoa, on helpompi kuulla toisia, tuntea empatiaa ja asettua heidän asemaansa. Häpeä on tärkeä apu käyttäytymisen säätelyssä ja sen huomioiminen vuorovaikutuksessa auttaa parempaan yhteyteen.