Juoksijapoika sai elämän hallintaansa

Olen ollut nyt 17 vuotta työssä Israelissa ja Palestiinalaisalueilla ja kohdannut työssäni useita satoja apua ja tukea tarvitsevia perheitä sekä lapsia ja nuoria. Hädän hetkellä tarvitaan kiireellistä apua, mutta sen rinnalla pyrimme rakentamaan myös pitkäkestoista tukea ja verkostoja kantamaan vaikeuksien keskellä kamppailevia ihmisiä ja perheitä. Vuosien varrelta on jäänyt mieleen monia koskettavia kohtaamisia. Yksi heistä oli nuori poika Palestiinalaisalueella.

Olin kertomassa Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppanille työnohjauksesta ja kerroin, että olin tullut heitä varten, auttamaan ja vahvistamaan heidän jaksamistaan ja hyvinvointiaan. Eräs työntekijä halusi puhua kanssani kahden kesken. Hänellä oli huoli monella tavoin oireilevasta nuoresta pojasta, johon kukaan ei saanut otetta. Työntekijä oli yrittänyt keskustella hänen kanssaan, mutta poika torjui, ja haitallinen käyttäytyminen vain vahvistui. Työntekijä pyysi, voisinko minä keskustella pojan kanssa.

Poika oli tullessaan hyvin varauksellinen. Kyselin, mitä hänelle kuului ja hän alkoi aika nopeasti avautua ja kertoi, että hän tykkää juosta. Tästä löysin yhteyden poikaan, sillä minulla itselläni on ammatillinen urheilutausta. Pohdimme yhdessä, mitä erilaisia elementtejä ja treenejä juoksuharjoittelussa tarvitaan ja että välillä pitää voida myös hellittää. Puhuimme, kuinka myös omassa elämässä pitää olla erilaisia elementtejä, että pystymme tekemään matkaa kohti omaa päämääräämme. Olimme molemmat vahvasti mukana tapaamisessa.

Seuraavalla viikolla koulun rehtori kertoi, että pojan käyttäytymisessä oli tapahtunut täyskäännös. Hän oli muuttunut, häiritsevä ja väkivaltainen käytös oli poissa. Tämä oli hyvä osoitus siitä, että kun löytyi kosketuspinta pojalle entuudestaan tuttuun aiheeseen, se avasi keskinäistä ymmärrystä ja hän otti minut mukaan pohtimaan omaa elämäänsä.

Koululla käydessäni vaihdamme pojan kanssa aina muutaman sanan. Hän on myös musikaalisesti lahjakas, ja on ollut ihana kuulla, että hän on lähtenyt mukaan koulun orkesteriin ja on sitoutunut ja innostunut, iloinen ja valoisa nuori.

Nuoren ongelmat heijastavat usein perheen ongelmia. Apua tarvitaan myös sinne ruohonjuuritasolle, mistä ongelmat ovat lähtöisin. Palestiinalaisalueilla koulujen sosiaalityöntekijöillä ei ole mahdollista mennä perheisiin, ja heidän työnsä pyörii oppilaiden ympärillä.

Jo tuolloin jäi kytemään ajatus, että tarvittaisiin sellainen toimintamuoto, jolla voisimme tukea apua tarvitsevia perheitä erityisesti Palestiinan puolella. Diakoniatyö päästiin aloittamaan vuosi sitten.

Sari-Johanna Kuittilo

Diakoni ja psykososiaalisen työn asiantuntija, Suomen Lähetysseura