Kalannin kirkko

Kalannin kirkko

Kalannin kirkko on omistettu Pyhälle Olaville, joka oli Norjan
kuningas (v. 995-1030) ja jota myöhemmin alettiin kunnioittaa
pyhimyksenä.

Kirkko on rakennettu 1300-luvun lopulla. Aikaisemmin
paikalla oli jo puukirkko ja nykyinen kivisakaristo. Kivinen runkohuone
rakennettiin vähitellen puisen kirkon ympärille. Näin seurakunta saattoi
jatkuvasti kokoontua kirkkoonsa pitkän rakennusvaiheenkin aikana.
Läheiselle saaristoalueelle oli jo aikaisemmin, 1100-luvulta lähtien,
rakennettu neljä pientä kirkkoa. Ne sijaitsivat Putsaaressa, Velluan
Kirkkomäellä, Kodjalassa ja Villilässä. Myöhemmin tuli tarpeelliseksi
rakentaa alueelle yksi suurempi pääkirkko – ”uusi kirkko” neljän vanhan
tilalle. Tästä johtuu Kalannin entinen nimi Uusikirkko.

Kalanti on Suomessa vanhinta kristillistä aluetta, ja sen kirkko edustaa
kauniilla, hiljaisen hartaalla tavalla niitä harmaakivikirkkoja, joita kristinuskon
tullessa rakennettiin tänne Pohjolan karuille maille.

Seuraavassa muutamia kirkon historian vaiheita:

- 1300-luvulla kivisakaristo ja puukirkko, vuosisadan lopulla rakennettiin
myös kirkon runkohuone kivestä.
- Noin v. 1450 sakaristoon seinämaalaukset.
- 1470 rakennettiin kirkon holvit ja tukipilarit, puhkaistiin eteläseinään
kolmas ikkuna ja rakennettiin asehuone.
- 1470-71 kuuluisa kirkkomaalari, Pietari Henrikinpoika koristeli kirkon
kalkkimaalauksin. Kalannin kirkon maalaukset ovat olleet alkuna sille
maalaustyylille, jota tavataan monissa Suomen keskiaikaisissa kirkoissa
(esim. Laitila, Taivassalo, Parainen, Perniö). Siksi puhutaankin Pietari
Henrikinpojan eli Kalannin koulukunnasta.
- 1400-luvulla lopulla kellotapuliin kiviset osat (vuodelta 1779 yläosan
nykyinen muoto).
- 1732 tehtiin kaksi ikkunaa kirkon pohjoisseinään (kolmas v. 1884).
- 1806 tehtiin ensimmäinen puulattia, jota ennen ainoastaan kuorissa
ja käytävillä oli kivilattia.
- 1824 rakennettiin ns. luuhuone tornin pohjoispuolelle.
- 1884 tehtiin laajoja korjauksia ja uudistuksia, pohjoisseinään tuli kolmas
ikkuna, uusittiin tornin puurakenteet ja koko kirkon sisustus uusgoottilaiseen
tyyliin. Kirkon arvokkaat kalkkimaalaukset, jotka välillä oli
peitetty laastilla, paljastettiin E. Nervanderin johdolla. Silloisen tyylin
mukaan vanhat kuvat kuitenkin peitettiin uudelleen ohuelti ja päälle
maalattiin ”parannetut” jäljennökset.
- 1965-68 kirkko restauroitiin: Nervanderin ”parannetut” maalaukset
poistettiin, ja nyt se, mitä kirkon maalauksista oli jäljellä ja nähtävänä,
on täysin alkuperäistä. Restauroinnin johtajana toimi konservaattori
Veikko Kiljunen.

Kalkkimaalaukset

Kirkon maalauksiin voimme yksityiskohtaisesti tutustua siten, että
kuljemme kuorista alkaen pääovelle yhden holvivälin kerrallaan. Kirkko
on kolmilaivainen. Pylväät jakavat kirkkosalin kolmeen pitkittäiseen
laivan muotoiseen osaan. Alttarille katsottaessa oikealla on etelälaiva ja
vasemmalla pohjoislaiva.

I holviväli eli kuori:

Keskilaiva: Ylhäällä kattoholvissa, pohjoispuolella kirkkoisät Ambrosius
ja Hieronymus sekä evankelistojen vertauskuvat: leijona – Markus
ja kotka – Johannes. Eteläpuolella kirkkoisät Gregorius ja Augustinus
sekä evankelistat, härkä – Luukas ja enkeli – Matteus. Alttari-ikkunan
pohjoispuolella on Pyhä Margereta, joka kruunu päässään seisoo lohikäärmeen
päällä. Pyhimyksen takana kuvan lahjoittaja ja Garp-suvun
vaakuna. Vieressä yksi kirkon viidestä säilyneestä vihkirististä. (kirkkoa
vihittäessä piispa on pyhällä öljyllä tehnyt 12 ristinmerkkiä kirkon seiniin.
Näihin paikkoihin maalattiin sitten myöhemmin kyseiset vihkiristit.)
Ristin yläpuolella holvikaaressa on kaksi piispanvaakunaa.
Vastaavasti alttarin eteläpuolella, holvikaaressa on kolme vaakunaa,
joista ylin on piispa Conrad Bitzin (con radus) ja alemmat arkkiteini
Arvid Garpin sekä tuomiorovasti Mauno Särkilahden. Vaakunoiden alla
on vihkiristi ja P. Helena risteineen, takanaan polvistunut kuvan
lahjoittaja ja Flemingin vaakuna.

Etelälaiva: Vasemmalla päätyseinästä alkaen. Neitsyt Maria ja kärsivä
Vapahtaja ihmiskunnan esirukoilijoina. Marian vaipan alla turvaan
paenneita ihmisiä. Yllä Isä Jumala. Ikkunan vasemmalla puolella Jeesuslapsi
äitinsä Marian ja isoäitinsä P. Annan sylissä. Edelleen ikkunasyvennyksesä
Pietari ja kuvan lahjoittaja sekä Skytte-suvun vaakuna.
(Kirjoitus: ”O pater, ora pro me”- Oi isä, rukoile puolestani.). Ikkunan
yläpuolella on profeetan kuva, jossa alkuaan on ollut kirjoitus: ”Autuaat
ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen”. Ikkunan länsipielessä
on apostoli Andreas ja kuvan lahjoittaja. (Kirjoitus: ”Ora p(ro)pter me
pater andreas” – Rukoile puolestani isä Andreas.) Ikkunan länsipuolella
seinässä on kuvattuna P. Erasmuksen marttyyrikuolema raakoine kidutustapoineen.
Kuorin pohjoisseinällä on suuri maalaus ”Kuninkaitten
kumarrus”. Itämaan tietäjät tuovat lahjojaan Jeesus-lapselle.

II holviväli:
Ensimmäisten pilarien yläosassa, holvikaaressa, on Olavi Balkin vaakuna
pohjoiskaaressa sekä Fleming- ja Tavast-sukujen allianssivaakuna eteläkaaressa.
Etelälaiva: Ikkunan vasemmalla puolella on Mikael sielujen punnitsijana,
Paholainen tarttumassa toiseen vaakakuppiin. Enkeli ajaa sen
ristisauvallaan pois. Ikkunasyvennyksessä vasemmalla on Jaakob vanhempi
pyhiinvaeltajan puvussa. Ikkunan päällä taas profeetan kuva ja
kirjoitus. ”Terribilis est domus dei non est hic aliud nisi domus dei et
ianua (coeli)” – Peljättävä on Jumalan huone. Varmasti tässä on Jumalan
huone ja taivaan portti. Seinässä ikkunan oikealla puolella on yläosa
P Laurentiuksen marttyyrikuolemaa esittävästä kuvasta. Siinä keisari
Decius kahden palvelijan välissä. Yläpuolella on kaksi enkeliä noutamassa
valkealla vaatteella marttyyrin sielua taivaaseen. (Kuvan alaosa
turmeltui korjauksen yhteydessä.)
Pohjoislaiva: Ylhäällä seinässä on Jeesuksen syntymää kuvaava maalaus
ja alhaalla kirkon nimikkopyhimyksen, Pyhän Olavin, retki
Suomeen (tai mahdollisesti P. Eerikin ristiretki).
Oikealla oleva peikon näköinen hahmo edustanee pahuutta, joka
väistyi kristinuskon saapuessa maahamme.

III holviväli:
Etelälaivan kuvat ovat häipyneet.
Pohjoislaiva: Holvikaaressa, toisen pylvään yläpäässä, on P. Barbara,
tunnusmerkkinään kolmiosainen torni ja miekka, kärpännahkainen
viitta, kirjoitus ”s(anc)ta barbara”. Seinässä, ikkunan vasemmalla puolella
on maalaus ”Via dolorosa”. Jeesuksen kärsimystie Golgatalle. Ikkuna
on turmellut osan kuvasta. Osa rististä, sotilaita, Maria ja Johannes näkyvät.
Ikkunan oikealla puolella Jeesus ristillä ja Jeesuksen vasemmalla
puolella näkyy Johannes, oikealla sotilaita.

IV holviväli:
Säilyneitä kuvia vain urkuparvella nähtävissä.

Etelälaiva: Holvikaaressa P. Dorotea kädessään kukkakori, jossa on
liljoja ja ruusuja sekä kirjoitus ”S(anc)ta dorotea”. Ikkunan vasemmalla
puolella on Maria Magdalena voiderasioineen. Ikkunasyvennyksessä
vasemmalla on Antonius-erakko sauvoineen ja kelloineen. Ikkunan
päällä on taas profeetta ja hänen sanomansa: ”Venite filii audite timerem
dni docendo vos” – Tulkaa lapset kuunnelkaa, opetan teille Jumalan
pelkoa. Ikkunasyvennyksessä oikealla on P. Katarina Aleksadrialainen
tunnustuksinaan miekka ja rattaat. Vieressä tuntematon lahjoittaja
polvistuneena. Ikkunan oikealla puolella ”Pyhä Ehtoollinen”. Juudas on
siinä kuvattuna erilleen pöydän eteen.

Pohjoislaiva: Uusi ikkuna turmeli kaksi kuvaa. Vasemmalla oli
Jeesuksen ruoskiminen ja oikealla kruunaaminen orjantappurakruunulla.
Näin pohjoisseinän kuvat muodostivat yhtenäisen
kärsimyshistorian kuvauksen.

Sakariston maalaukset

Sakaristossa on runsaiden koristekuvien lisäksi holvikuvina samat
aiheet kuin kuorin keskiholvissa: kirkkoisät ja evankelistojen vertauskuvat.
Sakariston länsiseinässä on P. Henrikiä esittävä maalaus. Siinä Lalli
on piispan jalkojen juuressa maassa. (Maalausten lisäksi sakaristossa
on merkittävintä keskiaikaiset sivualttarit yksinkertaisinä seinäupotuksina.)

Asehuone

Asehuoneen maalukset ovat melkein hävinneet. Ne ovat esittäneet
ihmisiä arkiaskareissaan, joissa paholainen on aina rinnalla viettelemässä
syntiin.

ESINEISTÖÄ

- Kulkuekrusifiksi sakaristossa noin v. 1400.
- Triumfikrusifiksi alttarilla on veistetty Suomessa 1500-luvun alussa.
- Renessanssityylinen saarnatuoli 1600-luvulta.
- Hautakivet kuorin ja eteisen seinillä ovat olleet alun perin kirkon
lattiassa.
- Kirkon eteisessä kaksi Kijl-suvun puusta veistettyä hautausvaakunaa
1600-luvulta.
- Alttaritaulu vuodelta 1892, Arvid Liljelundin maalaus, ”Kristuksen
kirkastuminen”. (Taulu on siirretty restauroinnin yhteydessä kirkon
eteläseinälle.)

Kalannin kirkko, esite (suomi)
Kalannin kirkko, esite (englanti, ruotsi, saksa)